Kennelmaailman kahtiajakoisuus

Virtuaalikennelyhteisö on kehittynyt huimasti viime vuosina: on syntynyt erilaisia rotujärjestöjä ja näyttelyliittoja, lajeja oikeasta maailmasta on siirretty virtuaaliseen muotoon, meillä on jopa oma FCI:mme ja kennelnimi- sekä koirarekisterimme. Ulkoasut ja sivujen sisältö on paljon harkitumpaa, turha on karsittu pois ja jäljelle on jäänyt vain oleellinen. Kuitenkin käytämme toisinaan toistemme sivuilla vieraillessamme jo varsin kulunutta fraasia "tämä paikka tuo mieleen vanhat hyvänajan kennelit" ja pari haikeanoloista hymiötä päälle. Siis mitä? Miten meidän kehittyneessä yhteisössämme voi vielä olla "vanhanaikaisia" kenneleitä? Totta se on, vaikkei kyseisiin kenneleihin välttämättä törmääkään Karvaturrit-foorumin eli Turrilan kylän ympäristössä.

Keskitän tarkastelun lähinnä Karvaturreissa käyvien sekä Karvaturreista tietämättömien kenneleihin. Jossain vaiheessa kennelmaailmassa on tapahtunut kahtiajako, jota kaikki eivät välttämättä vain ole havainneet.

Väittäisin, että tämä "moderni, vaativampi ja ulkoasukeskeisempi" kennelmaailma sijoittuu lähinnä Karvaturreissa pyörivien elämään. Kenneleiden layoutit ovat usein varsinaisia taideteoksia, joiden koodaukseen on käytetty runsaasti aikaa ja vaivaa. Järjestetään erilaisia kilpailuja, jotka ovat lähes aina jonkin näyttelyliiton alaisia, touhu on kunnianhimoista, koiria kilpailutetaan ahkerasti. Hoitajatoiminta on vähentynyt huimasti sitten virtuaalikennelten alkuajoista, enää sivuilla ei näy viittä eri vieraskirjaa eri asioille (kysymykset, mainostukset, haukkumaviestit jne.), ei maskotteja eikä kävijöille suunnattuja testejä tai pelejä.

"Kehittymättömämpi, hoitajatoimintaan painottunut" maailma sijaitsee pääosin Turrilan tontin ulkopuolella. Sivut näyttävät yleensä siltä kuin olisivat loppusilausta vailla, koirat on useimmiten tungettu yhdelle sivulle kuvineen ja muutaman rivin pituisine luonteineen ja tietoineen. Koirat ovat yleensä pelkästään hoitajia varten ja niitä hankitaan lisää sitä mukaa, kun hoitajia alkaa kertyä ja tarvitaan uusia hoidokkeja. Kilpailutoiminta on hyvin vähäistä, serteistä eikä cacibeista ole tietoakaan. Jalostustoiminta ei aina ole kovin harkittua. Useimmiten koirien kuvat on hankittu vapaakopiointisivuilta, mikä tekee koirista massaa. Huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa tekijäinoikeuslaista ei ole koskaan edes kuultu.

Missä vaiheessa tämä kahtiajako on tapahtunut? Sitä tuskin voi kukaan varmuudella sanoa. Mahdollisesti asiaan on voinut vaikuttaa virtuaaliharrastajien ikäjakauma: vanhemmat konkarit vaativat kehitystä, nuoremmat tyytyvät hauskanpitoon ja itse kennelin pyörittämiseen. Toinen mieleen pälkähtävä kysymys on, että aiommeko me, karvaturrilaiset ja ei-karvaturrilaiset tehdä asialle mitään, yrittää saada virtuaalimaailmaa eheämmäksi? Karvaturrilaiset ovat ainakin tähän mennessä toivottaneet uudet tulokkaat tervetulleiksi foorumille ja pyrkineet samalla ohjaamaan tulokkaita kohti sivistystä. Tapa on hidas, mutta suhteellisen toimiva.

Mitä tehdä siinä tilanteessa, kun joku "vanhanaikaiselta" kennelpuolelta ei haluakaan uudistuksia ja vastustaa niitä viimeiseen hengenvetoon saakka? Voi olla aikamoinen shokki siirtyä rauhallisesta hoitajatoimintaa pyörittävästä kennelistä sertihaiden kasvattamiseen ja kisailuttamiseen. Ehkäpä vain jätämme edellä mainitun kaltaiset jästipäät omaa rauhaansa elämään omaa elämäänsä, jos kehitys ei kerran kelpaa. Kehitystä kun tapahtuu aina, jotkut vain saattavat jäädä siitä jälkeen tai kieltää sen olemassaolon.

Joskus vanhemmassa Karvaturrit- foorumissa oli topic aiheesta "Turrit valtaa maailman!". Aihe tosin koski IRL-maailmaa, mutta eikös sitä sanota, että uudistukset lähtevät sisältä päin, tässä yhteydessä siis internetistä. Olemme jo perustaneet näyttelyliittoja ja erilaisia yhdistyksiä, joten seuraava askel on varmaan (Tuwwigaalojen ja Kuukauden Turri -valintojen ohella) perustaa järjestö kouluttamaan soluttautujia, jotka jesuiittamaisesti keinoja kaihtamatta soluttautuvat vanhemman kennelmaailman piiriin ja aloittavat ankaran käännytystyön kohti modernimpaa maailmaa. No, vitsit vitsinä, mutta radikaalimmat voivat harkita asiaa.

Kirjoittanut Nath, kuvan ottaja Maisa Kauniskangas