Koiraesittelyssä Miina
Minulle annettiin mahdollisuus kirjoittaa Haukahduksen seuraavaan numeroon esittely koirastani, ja iloni on esitellä teille oma harrastuskoirani pitkäkarvainen collie Miina.
Miina on viralliselta nimeltään Danlyn Memory Trace. Miina syntyi 27.8.2004 Danlyn kenneliin terveistä ja kauniista vanhemmista Fin & S & N Ch Wicani Wren-Noir "Bertiestä" sekä Danlyn Take on Faith "Fiinasta". Miinalle syntyi mukava määrä sisaruksia, yhdeksän kaunista tricolour ja blue merle urosta sekä narttua.
Siitä päivästä alkoi nuoren kauniin neidin elämä, joka on ollut alamäkeä ja ylämäkeä, vaikeuksia ja iloisuuksia.
Miina tuli meille melkein kolme vuotta sitten. 17.10.2004 äitini ja isäni lähtivät hakemaan sitä Vaasasta. Muistan miten perhoset lentelivät vatsassani. Olin hyvin pettynyt, koska en päässyt itse mukaan hakemaan Miinaa, mutta kuitenkin ehkä oli jännittävämpää tavata se vasta kotona. Muistan kuinka siivosin taloamme siskoni kanssa yrittäen tappaa aikaa. Siivottuamme kävimme ulkona melkein kolmen minuutin välein katsomassa onko automme jo kohta tulossa. Ollessani ainakin kymmenettä kertaa ulkona huomasin automme tien päässä. Juoksin innoissani lujaa pihan poikki sisälle olohuoneeseen. Kesti hetki ja ovi avautui. En uskaltanut mennä katsomaan eteiseen, vaan istuin jännittyneenä olohuoneessa sohvalla. Äiti käveli pieni ihana collie sylissään olohuoneeseen. Olimme keksineet jo aikaisemmin, että sen nimeksi tulee Miina, nimi sopi sille kuin valettu.
"Aivan ihana!" oli ensireaktioni siitä upeasta koirasta, joka oli väsyneenä äitini sylissä.
Siitä alkoi Miinan elämä perheessämme. Miina oli hyvin rauhallinen pentu ja oppi melko nopeasti sisäsiistiksi ja perustottelevaiseksi.
Nyt, kun Miina on aikuinen, en kadu mitään mitä olemme kokeneet yhdessä. En vaihtaisi kokemuksiamme mihinkään. Melko moni asia on opittu kantapään kautta ja moni asia on vielä nytkin aivan kesken. Miinan luonteen takia meillä on ollut muutamia ihan vakaviakin ongelmia neidin kanssa, mutta onneksi asiamme ovat parantunut murrosiän ohittamisen ja uudenlaisen "koulutusohjelman" myötä. Mikä sitten on Miinan luonteessa vikana? Ei mikään. Ei siinä ole yhtä mitään vikaa, jos on itsepäinen ja hiukan aggressiivinen, jos sen osaa hallita. Miinan itsepäisyys näkyy koulutuksessa esimerkiksi tokossa. Maahanmenossa meni melkein puoli vuotta, että sain sen edes maahan, ja nyt harjoittelemme parhaillaan sujuvaa ja nopeaa maahan menoa. Itsepäisyys tuo mielestäni lisää luonnetta neidille ja haastetta minulle. Välillä tuntuu, että voisi repiä hiukset pois päästä, kun koira ei vain tottele, mutta kärsivällisyys palkitaan varmasti.
Kun sanon aggressiivinen, en tarkoita millään tavalla mitään raa'asti sanottuna seinähullua koiraa, joka puree hyppii, repii jne. Ei, en todellakaan. Aggressiivisuus syntyi kokemuksen kautta ja se on hyvin, hyvin lievää. Huono kokemus tapahtui noin 1,5 vuotta sitten koulutuskentillä, jolloin Miinan päälle hyökkäsi toinen koira. Siitä lähtien Miina oli hankala aika, mutta onneksi sain kaiken melkein mallilleen. Miina pelkää siis isompia koiria jonkin verran, ei pidä pienistäkään koirista. Koiranpennut ovat sen mielestä inhottavia, ellei mukaan oteta toisia collien pentuja, joita se rakastaa. Muistan viime kesänä, kuinka mätsäreitä kierrellessämme se käveli selkäkarvat pystyssä isojen koirien ohitse, pienille se murahteli ja saattoi pahimmassa tapauksessa tehdä valehyökkäyksen toista viatonta kohden. Minua pelotti aina, että jos joku päästää koiransa lähelle, se on sitten sen koiran loppu. Onneksi koulutuksen myötä sain Miinan rauhoittumaan ja nyt voimme olla mätsäreissä ja näyttelyissä turvallisin mielin ilman hyökkäyksiä. En sano, että koko tapa on onnellisesti kitketty pois, tunkeilevat pienet saavat hampaiden väläytyksen ja murinan, mutta onneksi ihmiset tajuavat ottaa koiransa pois. Isojen koirien pelko alkaa olla tipotiessään, mutta, jos joku uhkaa Miinaa, niin yleensä se lähtee kauemmas ja vetää minut mukaan.
Tietysti Miinan luonteessa on jotain hyvääkin. Miina pitää hyvin paljon ihmisistä ja rakastaa omistajaansa yli kaiken. Miina on oikea "mammantyttö". Tuntuu, että neiti ei päästä hetkeksikään minua silmistään.
Harrastamme tällä hetkellä Miinan kanssa tokoa ja näyttelyitä sekä junior handleria. Tokossa harjoittelemme TK1 liikkeitä ja tavoitteenamme on aluksikin suorittaa tuo TK1 ja sitten myöhemmin aloittaa ainakin harjoittelemaan TK2 liikkeitä.
Olemme käyneet nyt parissa näyttelyssä Miinan kanssa saaden melko hyviä tuloksia. Paras tuloksemme tältä vuodelta on ERI3, johon olen hyvin tyytyväinen. Tänä vuonna meillä ei ole enää tulossa näyttelyitä, mutta ensi vuonna lähdemme sertin metsästykseen. Päällimmäinen tarkoitukseni on saada Miinalle yksi serti ja katsoa sitten vähän jatkoa myöhemmin. Miina on todella 100% esiintyjä ja rakastaa esiintymistä näyttelykehissä. Usein se seisoo silmät ummessa nauttien jokaisesta liikkeestä ja tuomarin kosketuksesta. Miinan kanssa on ilo käydä junnuissakin, kun tietää, että koira joka on käsissä osaa esiintyä ja tehdä työnsä. En ole antanut vielä kenellekään Miinaa lainaan virallisiin junnuihin, koska minun ja handlerin välillä täytyy olla yhteys.
Tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole meillä kovinkaan suuret. Nyt loppusyksy treenaillaan tokoa ja pidetään näyttelyjutut muistissa. Yhdet junnukisat kisailen neidin kanssa, mutta muuten olemme vapaalla jalalla kaikesta.
Hyvää syksyä kaikille!
-Anni ja Miina
Artikkelin kirjoitti & valokuvaajana toimi Anni
