Vanhemmat ja virtuaalimaailma
Virtuaalikoiraharrastus on hauskaa, ja se myös kehittää yleistietoa koirista. Pitävätkö vanhemmat kuitenkaan tätä harrastusta hyödyllisenä nuorelle ihmiselle? Varmasti monen harrastelijan vanhemmat patistelevat lastansa viiden minuutin välein pois tietokoneen äärestä, käskien kauniin ilman armoille. Minun oma äitini kyllä hyväksyy tämän touhun, mutta hän ei ymmärrä että sitä voi tehdä pelkästään netissä. "Mene ulos niiden virtuaalikoiriesi kanssa!" on hyvin tuttu kommentti, kuulen sen varmasti ainakin kerran päivässä. Monia kuitenkin varmasti kiinnostaa, kuinka muiden harrastajien vanhemmat suhtautuvat tähän, vai tietävätkö he siitä lainkaan? Siksi olenkin kysellyt muutamalta omien vanhempiensa ajatuksia harrastuksestamme.
Tietävätkö sinun vanhempasi virtuaaliharrastuksestasi? Jos tietävät, niin miten he suhtautuvat siihen?
Pilvi: "En ole itseasiassa varma, tietävätkö. Joskus aiemmin on tainnut tulla mainittua tästä harrastuksesta. Tällöin he olivat melko välinpitämättömiä, eivät siis paljoakaan noteeranneet harrastustani. Nykyisin tuskin muistavat koko harrastusta - ja jos muistaisivat, eivät varmaan välittäisi. Voi olla että isä kiinnostuisi enemmän kuin äiti, sillä äiti ei paljoakaan koirista välitä."
Musti: "Tietävät. Olen kertonut asiasta äidilleni, vaikka häntä tuskin kiinnostaa. Hehkutan erityisesti hoitajiemme kertomuksia, niitä kun on niin mukava lukea. Vanhempani eivät ole kuitenkaan erityisen kiinnostuneita tästä toiminnasta, enkä niin ollen ala selittelemään heille sen enempiä."
Evie: "Vanhempani tietävät jotenkin virtuaaliharrastuksestani. Olen nimittäin joskus, aloitellessani harrastusta näyttänyt heille jotakin virtuaalista hoitokoiraani, ja myöhemmin kun aloitin omien koirien kisaamisen, kerroin joskus vanhemmilleni innokkaasti, miten koirani vaikkapa valioitui paimennuksesta. No, vanhemmat eivät ole olleet ainakaan yhtä innokkaita kuin minä, eivätkä ole paljoa kiinnostuneet touhusta. Isä on kyllä ollut aina kehumassa kun ulkoasut on parantuneet harjoituksen myötä yms. Hän myös kyselee välillä, että jokos oot taas tehnyt uuden ulkoasun sinne ja sinne paikkaan. "
Eli tiivistettynä useiden harrastelijoiden vanhemmat suhtautuvat välinpitämättömästi virtuaaliharrastuksiin. Omasta mielestäni olisi mukavaa, että omaa äitiäni kiinnostaisi virtuaaliharrastukseni, sillä kulutan aikaani tähän useita tunteja päivässä. Minusta olisi silloin kiva saada vanhemmilta jonkunlaista arvostusta tähän asiaan, sillä se todellakin vaatii kärsivällisyyttä, jonkinlaista taitoa ja myös kiinnostusta. Mutta harmittavaahan se on, ettei useita vanhempia edes kiinnosta tutustua virtuaalimaailman ideaan. Kysyin myös muutamalta ihmiseltä vielä yhden lisäkysymyksen.
Tahtoisitko sinä, että vanhempasi olisivat kiinnostuneita harrastuksestasi? Miten haluaisit heidän suhtautuvan siihen?
Donga: "Tällä hetkellä vanhempani ovat kyllä tietoisia virtuaaliharrastuksistani, mutta epäilen, että kumpikaan heistä ei ole oikein perillä, että mitä tämä sisältää. Ehkä näin on parempi myös, sillä itselläni ei ole mitään tarvetta saada kertoa virtuaaliasioistani muille ihmisille - saati sitten vanhemmille, kun he tuskin ymmärtäisivät edes ideaa. Toivoisin, että jos nyt vanhempani ovatkin enemmän tietoisia tästä virtuaalimaailmasta niin ottaisivat sen positiivisella mielellä, koska tämä on yksi keino päästä lähemmäs koiraharrastuksia ja muita koirajuttuja koskien."
Jotkut eivät osanneet sanoa, tahtoivatko vanhempiaan ollenkaan mukaan tähän asiaan, sillä jatkuva kyseleminen olisi varmasti aika häiritsevää. Usea ei uskonut vanhempiensa koskaan kiinnostuvan harrastuksestaan.
Lopuksi olen koonnut vielä hyviä ja huonoja puolia virtuaaliharrastukseen liittyen. Paras puoli on ehdottomasti harrastuksen moninpuolisuus ja todentuntuisuus. On mahtavaa päästä kasvattamaan mitä tahansa rotua, joiden kanssa saa harrastaa hyvin useita erilaisia lajeja. Jos on esimerkiksi villakoiriin päin, voi koiran kanssa harrastaa vaikkapa näyttelyitä ja koiratanssia. Jos taas pitää isoista koirista, ja on mieltynyt colliehin, niin mikä olisikaan parempaa kuin paimennus ja palveluskoiralajit? On myös erittäin hyvä, että virtuaaliharrastaminen sopii kaiken ikäisille, ja sen takia keskuudessamme onkin noin yhdeksänvuotiaista kolmekymppisiin. Kolmestakymmenestä eteenpäin on erittäin harvassa, 10-20-vuotiaita harrastavat aktiivisimmin virtuaalikoiria. Omasta kokemuksestani voin myös sanoa, että virtuaalikoiraharrastaminen nuoressa iässä antaa erittäin paljon kokemusta ja tietoa koirista, vaikkei vielä voikaan alkaa suunnitella jo oikeaa kasvatusta elämässään.
Huonona puolena on aika, jota tuntuu olevan aina aivan liian vähän! Virtuaalikoirat vaativat aikaa ja myös kärsivällisyyttä sekä hyväksyntää muulta perheeltä. On esimerkiksi erittäin huono ylläpitää kenneliä, jos pääsee vain muutaman kerran viikossa pariksi tunniksi tietokoneelle. Aktiivinen kisautus ja sivujen päivittäminen on kuitenkin erittäin tärkeää, ja lisäksi jos haluaa pysyä ajan tasalla kasvattiensa kuulumisista, on hoidettava itse yhteys tai pyydettävä muita ilmoittelemaan aina väliajoin. Mutta virtuaalikoiraharrastajanhan on itse hyvin vaikeaa keksiä huonoja puolia, kun tämähän on kokonaisuudessaan niin mukavaa! Toivottavasti virtuaalimaailma pysyy yhtä monipuolisena ja hyvänä ns. ajanvietepaikkana vielä useita vuosia eteenpäin.
Artikkelin kirjoitti frankie, valokuvaajana toimi Pilvi
