Kolumni: Karkin juttuja

Virtuaalikoira Candy kirjoittelee ajankohtaisista aiheista omaan koiramaiseen tapaansa.

Joulun taikaa

Mun täytyy kyllä myöntää, että jouluna on mukavaa. Ensinäkin Millis lakkaa hösläämästä treenijuttujen ja kisojen kanssa, se taitaa alkaa pikkuhiljaa opetella rauhaantumista (jota muka käskee mun ja Dexun opetella. Kyllä mä osaan, Dexu on vähän kiikun ja kaakun). On mukavaa, kun päivät pitkät saa vain makoilla rauhassa lattialla, sohvalla, sängyllä – missä vain mieli tekee, eikä tarvitse laukkoa pihalla hyppimässä agilityesteitä, hakemassa noutokapuloita ja vaikka mitä muuta turhaa.
Toinen hyvä juttu joulussa on lumi. En nyt kuitenkaan välttämättä sitä ihan pelkkään jouluun rinnastaisi, mutta on sitä joulunakin aina ollut. Siinä valkoisessa, kylmässä kamassa on mukava pelehtiä ja reuhata ihan sydämensä kyllyydestä (Millis ei kyllä tykkää siitä, että me Dexun kanssa vedetään kybää pitkin pihaa). Eikä tule niin kammottavan kuumakaan kuin kesällä.
Kolmas kiva asia se päivä, jolloin saadaan lahjoja. Enhän mä kovinkaan tolkuttomasti niitä paketteja saa, mutta se parikin on jees – meikä on vähään tyytyväinen.

Mä olen kuitenkin huomannut, että jotain outoa on tohon talossa pyörivään ihmisolentoonkin iskenyt. Aina se ripustelee sinne tänne kaikkia outoja rimputtimia, kilkuttimia ja turhaa tilpehööriä. Täytyy tosin myöntää, että ikkunoissa loistavat tähdet ja mitkälie kynttisysteemit ovat kaunista katseltavaa varsinkin pimeällä etenki talon ulkopuolelta. Sisälle tuotavaa puuta mä en kyllä ole koskaan oikein ymmärtänyt, onhan se vähän dorkaa raahata joku puu sisälle ja koristella se täysin typerän näköiseksi.
Dexu on tykästynyt siihen puuhun. Tää on sen eka joulu, eikä se nuorena koirana oikein ymmärrä, ettei sisällä saa riehua. Noh, se on melkein onnistunut jo kaatamaan sen koristellun kuusen kolmeen kertaan – muttei se onneksi ole ihan kokonaan kaatunut, aina jäänyt johonkin sohvaan kiinni tai jotain. Olen aina pelastanut sen pikkuhurtan pulasta mun taidokkaalla kuusennostotaidoilla.
Kaikkein oudoin joulu mitä mulla on koskaan ollut oli kyllä tää joulu. Millis sekosi oudosti (kuten kaikki ihmiset tuppaavat tekemään aina tähän aikaan vuodesta), kuten mainitsin, se teki talosta typerän näköisen (ja puki mulle ja Dexulle punaset rusetit kaulaan, nolottaa kulkea ne niskassa lenkillä) ja kaikenlisäksi se toi meille jonkun ihan pimeen otuksen.
Se on kai ilmeisesti joku koira, musta nahkapallo joka sanoo nimekseen Fanni. Ihan näpsäkkä neiti, Dexu tykkäs kun sai ylireagoida leikkiessään sen kanssa (Fantsuhan on vasta kanssa tosi pikkanen, ei edes vuotta vielä). Noh, minä yritin parhaani mukaan pitää taloa pystyssä kolmen hullun keskellä, mutta sehän oli täysin mahdotonta. En voinut estää sitä. Talomme on erityinen valopilvi tällä hetkellä, sisällä asustaa kaksi riehuvaa ja yksi outoileva henkilö. Täytyy taas varmaan viidennenkymmenennen kerran todeta, että olen porukan aivot. Ainakin jouluaattona. Millis kutsui meille sen outoja ystäviä jotka toivat mukanaan vielä oudompia koiria. Jouduin kestämään kahta ylidorkaa villakoiraa ja yhtä täysin dementista kultaistanoutajaa (se oli hidasälyinen vanhus, ette voi ymmärtää kuinka siinä oli kestämistä). Periaatteessa meidän aattoilta kuitenkin sujui mukavissa merkeissä. Saimme Dexun ja Fantsun kanssa siankorvat (namnam), mä sain pehmokoiran, Dexu pallon ja Fantsu jonkun vinkuvan hirvityksen. Saimme syödäksemme oikean herkkuaterian höystettynä ihmisten jouluruoilla ja saimme riehua porukalla pihalla (okei, täytyy myöntää että ne villakoirat ja se kultsu olivat sittenkin ihan jees).

Joulu on mukavaa aikaa, nauttikaa siitä täysin siemauksin (ja unohtakaa mahdolliset häiriötekijät, kuten pennut, dementikot, ihmiset, varikset sekä se outo mies, joka tunkee sisään ovesta jouluaattona. Onneksi meillä ei käynyt. Haha.).
Herkullista joulua teille kaikille!

Teidän oma karkkikoiranne Candy